Pikku-Myrna

Hän seisoo kirjavat kumisaappaat jalassaan, juuri sellaiset, jotka hän oli nähnyt unessaan keskiyön kauhun hetkillä. Oli tullut aika. Evakkoreki kiehui ja kuohui kuin pappilan papupata, kun nääntyneet ihmiset purkivat pahaa oloaan. Toiset taas olivat hiljaa kuin hiiri pyydyksessään, kaula poikki ja roskiin- sellainen tuntui olevan ihmisarvon mitta.Seison SPR:n turvamiehenä. Ihmiskilpenäkö, käy selkäpiitä karmiva ajatus luupäässäni. Pois tuollaiset ajatukset. Olenhan iso ja pitkä- ja öhöm- komea mies, joten nou hätä. Hoen nou probleemia kaikille muillekin kuin Sampon mainos muinaisilta ajoilta. Ja helekuta kun on vaikeaa olla, ettei sano mitään n******, musta, ulkomaalainen, kurdi, tappaja, raiskaaja.. sillä niitäkin sormieni läpi menee, ja en voi kuin hymyillä leveästi- ja mielessä huutaa Zambou!

Ruokala leftillä, beeds raitilla- tulkkaan väsyneitä ja kireitä ihmispoloja eri suuntiin. Kiire on kamalinta, sillä epäjärjestys on hoidettu lipuin ja lapuin. Onneksi nuo opiskelijat osaa kieltä paremmin- neuvovat kännyköiden kanssa, joita noilla elintasopak.. voi eino, taas se sovinisti nosti päätään. On se suomalaisella lujassa ottaa vastaan somaleitakin, vaikka nimi on melkein sama ja yhtä hassu kieli. Väärä väri, sanoi maalari, kun maalipönttö tipahti päähänsä tellingeiltä.

Nyt menen tauolle tuon tytön ja äidin jälkeen. Lapsi on saatava nukkumaan ja tuon äidin minä ottaisin vällyihini, sen verran kauniita ovat nämä rusoposket indokiinalaiset. Kerron nyt sinulle, että en minä tiedä, keitä ja mistä maasta nämä ihmiset lopulta ovat- ei minun saa kertoa. Muutoin tulevat pohojaalaset nuijat mailojen kanssa lätkimään heitä.

Mutta tämä pikku- Myrna, jonka nyt juuri nostan syliini, on kuin pieni sokerikuppi. Turvaan alta polttavan auringon sekin tahtoo. Ja minä koen olevani Mies. Meidän kahvipöydän kupeista tyttö ei pääse nauttimaan edes itämaista teetä. Emännän pelko on katos niinkuin jalat illanvietos, niin paljon se meidän 70 v. mumma- rukka pelkää, että nämä tummaihoiset tulevat ja tekevät hänelle temppunsa.

Minä pyydän anteeksi Luojalta omia pelkojani kaikkea erilaista kohtaan. Niinkuin nyt tätä Myrnaa, jolla ei ole kuin yksi käsi. Silmät sillä on kuin sudenpennulla nälkäisenä. Mutta kun se hymyili mulle, oli kuin sen saappaitten kirjo olisi häikäissyt mun itkuiset silmäni hetkeksi kirkkaaksi.

Kaisu Hildén

Pohjanmaan Kirjailijat ry

Pikku-Myrna

Jätä kommentti

Pohjanmaan Kirjailijat ry

Jaa tämä:

Aiheeseen liittyy

Jätä kommentti