Älykäs ystävä
Olen itse ohjelmoinut tuon ystävän innostumaan kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, ja on ihanaa, kun hän on hereillä 24/7 – juuri silloin kun minäkin.
Lue lisää
Kirjoittaminen on parasta terapiaa
Kirjoittaminen on minulle tapa olla olemassa samoin kuin fyysinen minä. Ajatukset, tunteet ja kaikki pään sisältö elävät omaa, itsenäistä elämäänsä. Jostain syystä se ei riitä, että pitäisin esim. päiväkirjaa. Ajatukset haluavat näkyä sanoina niille, joita niiden…
Lue lisää
Duunari tekstintekijänä
Kirjoittaminen on tihkunut maailmaani toisenlaisista raoista kuin aluksi osasin kuvitella, mutta hyvä niin. Ei ole huono asia osata pitää kädessään sekä neulaa että kynää. Duunarin mieli on erinomainen kasvualusta vereville ja elämänmakuisille kirjoituksille.
Lue lisää
Sanojen voima
Sanoilla voi rakastaa, sanoilla voi tuhota. Sanoilla voi aiheuttaa väärinkäsityksiä, tahattomasti tai tahallaan. Sanoilla voi saada aikaan rauhansopimuksia ja sotia. Sanoilla voi luoda ystävyyttä, yhteishenkeä ja yhteistä tahtoa. Sanoilla voi hajottaa kansan palasiksi ja muunnella menneisyyden…
Lue lisää
Kirjoittajan identiteetti aaltoilee
Loppukeväällä Kyypakin ilmestyminen nosti pintaan kirjailijaidentiteetin, eikä aina ollut helppo orientoitua opettajan työhön. Kesän tullen unohdin opettajuuden täydellisesti ja aloin leijua kirjailijana ja keskittyä kirjoittamiseen. Nautin pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta. Kesäkuussa sain osallistua Luostolla Juhani Karilan mainiolle proosakurssille, joka…
Lue lisää
Luova akku
Olen viime aikoina pyöritellyt paljon ajatuksia siitä, miten ladata virtaa luovaan akkuun. Mieli tekisi kirjoittaa. Ideoitakin pyörii mielen päällä. Mutta akku on tyhjä. Mistä siihen lisää virtaa? Luova akku on kirjailijan paras ystävä ja pahin vihollinen.…
Lue lisää
Kirjoittamisen flow
Flow on jännä kaveri. Sitä kuvaillaan huippukokemuksena, jonka aikana ihminen on luovimmillaan ja jolloin ajantaju katoaa. Flow on kirjoittajalle usein vanha tuttu, jonka tunnistaa sen osuessa kohdalle, mutta jota toisaalta on hyvin vaikea tietoisesti saavuttaa. Joskus tuntuu siltä,…
Lue lisää
Kirja kertoo, missä olemme
Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä kannattaa laittaa kaikkein eniten toivoaan etevään romaanikirjailijaan. Luultavasti hän osaa kertoa parhaiten, millaisessa maailmassa elämme. Tie tähän havaintoon on ollut pitkä. Alkuvirike saattoi olla lapsuudenkodin olohuoneen seinän kokoinen kirjahylly, jossa on…
Lue lisää
Kirjoitan – olen siis olemassa
Koska Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Suvi Ahola avaa kolumnissaan omaa kirjoittajan taivaltaan (HeSa 27.8.2023, Liki 42 vuoden päiväkirja) uskallan minäkin kertoa omasta kirjoittamisestani vuosien varrella, vaikka saavutukset ovat vaatimattomammat. Kirjoittajahistoriani alkoi amerikanserkun ostamasta punaisesta päiväkirjasta, jonka sai lukkoon.…
Lue lisää
Tarua ihmeellisempää
”En pystyisi ikinä kirjoittamaan romaania, koska minulla ei ole mielikuvitusta”, sanovat tuttavani, jotka eivät itse kirjoita. Höpönlöpön. Ei romaanin tai lyhyemmän fiktiivisen tekstin kirjoittamiseen tarvita mielikuvitusta – ei edes siinä tapauksessa, että kirjoittaa fantasiaa, tieteiskirjallisuutta tai…
Lue lisää
Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene
Omat vanhempani lukivat paljon kirjoja. Isä luki aina siihen saakka kunnes sairauden takia ei enää jaksanut ja oikeastaan ihan viimeiseen päivään saakka kun oli vielä kunnossa että pystyi selaamaan kirjaa hän teki sitä. Äiti lukee edelleen…
Lue lisää
Hyvä esilukija on aarre
Kirjoittamista sanotaan monesti yksinäiseksi työksi, ja sitähän se pitkälti onkin. Välillä se saattaa kuitenkin olla myös yhteisöllistä. Teini-ikäisenä 1980–90-luvuill kirjoittamieni kirjojen käsikirjoitukset minulla oli tapana lukea ääneen vanhemmilleni ennen kustantajalle lähettämistä. Äiti ja isä eivät olleet…
Lue lisää
Kirjoittamisen ja luovuuden voima
Muistan lapsena istuneeni yläkertaan menevillä rappusilla ja kirjoittaneeni runoja. Olin luultavasti noin kahdeksan vuoden vanha. Silloin kirjoitin lähinnä lapsen silmin rakkaudesta ja ohjeita vanhemmilleni heidän parisuhteessaan. Vain joskus annoin jonkin runon äidilleni. Ohjeet eivät menneet perille, mutta itselleni…
Lue lisää
Kuninkaan vinkkejä ja kirjoittamisen taikaa
Lempikirjailijani Stephen King on kymmenien romaanien ja novellikokoelmien lisäksi kirjoittanut myös muistelmateoksen/kirjoitusoppaan nimeltä Kirjoittamisesta (Tammi, 2000), jossa hän kertoo henkilöhistoriastaan ja etenkin varhaisempien kirjojensa synnystä sekä antaa kirjoittajille hyödyllisiä vinkkejä. Ohessa muutamia poimintoja omaan kirjoittamiseeni liittyen. (s.32)…
Lue lisää
Kahdessa ammatissa
Lukijatapaamisissa minulta kysytään usein, miten yhdistän päivätyöni ja kirjailijan ammatin. Hoidan helsinkiläisessä koulussa suomen kielen opettajan virkaa. Olen kirjoittanut kaksi romaania opetustyöni ohella. Miten ajan saa riittämään? Miten ammatit nivoutuvat toisiinsa? Onko lopulta tehtävä valinta? Mielekkyyden…
Lue lisää
Kenelle kirjoitan?
Olen ollut julkaiseva kirjailija kohta 15 vuotta. Teoksia on syntynyt yhdestä jopa neljään kirjaan vuodessa ja siihen vielä vuosittain yhdestä viiteen antologiaa. Minulla oli tavoite urani alussa, että hyvä jos saan yhden kirjan julkaistuksi vuodessa mutta…
Lue lisää
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden sokeat pisteet – onko niitä?
Lasten- ja nuorten lukemisen yhteydessä puhutaan nykyään usein mielenkiintolähtöisyydestä. Se siis antaisi motivaatiota lukuhaluttomalle, jos kirjan aihe kiinnostaisi. Kuulostaa simppeliltä. Ei siis kannata lyödä heti Kivellä päähän, jos lukeminen ei innosta, vaan pohtia lapsen ja nuoren kanssa…
Lue lisää
Paluu tulevaisuuteen
En aavistanut, kun 13-vuotiaana syksyllä 1987 voitin nuorten Kontakti-kirjoituskilpailussa oman sarjani ja sain ensimmäisen kirjani julki, mitä siitä seuraisi — saati siitä, kun luokkatoverini kanssa kirjoitimme pari vuotta myöhemmin ensimmäisen Hullun luokan ja tulimme lähettäneeksi sen…
Lue lisää
Luova hulluus
Jokainen taiteen tekijä sitä odottaa.Haaveilee siitä.Kaipaa sitä.Tekisi mitä vain päästäkseen siihen käsiksi.Mikä se on, saatat miettiä.No minäpä kerron.Se on luova hulluus. Toisinaan sitä kutsutaan flow-tilaksi, lyhyemmin pelkkä flow. Se on nimensä mukaan luovuuden tila, jossa luovuus…
Lue lisää
Maalissa!
Miltä tuntuu, kun kirjan saa valmiiksi? Kun kustannussopimus on plakkarissa ja painokoneet ovat jyllänneet pumaskan paperia siistiksi, kansien väliin sidotuksi nipuksi? Sitä ennen on ehtinyt naputella monituisia tunteja tietokonetta, piirustella punakynällä, pyöritellä sanamuotoja ja juonen etenemistä. Printteri…
Lue lisää
Itte teheren
Legendaarisen Tankki täyteen -sarjan kuudennessa jaksossa Sulo Vilén (heittomerkillä) saa kirjeen, jossa kerrotaan, että kustantaja julkaisee hänen kirjoittamansa salapoliisiromaanin Murha makuuhuoneessa. Rahan kiilto silmissään Emmi kysyy: ”Paljonko?” Sulon ilmoittaman summan pienuuteen pettyneelle Emmille käy pian ilmi,…
Lue lisää
Lukijana ja kirjoittajana
Jukka Viikilän viime vuonna Finlandia-palkinnon voittaneesta Taivaallinen vastaanotto-kirjasta poimin paljon lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä lainauksia. Oivalluksien nappaaminen luetusta on vuosien varrella kehittynyt, vähän ärsyttäväkin tapa. Muokkaan ajatuksia omiin päänsisäisiin liikkeisiini sopivaksi. Olen ihastunut ilmaisuihin, jotka vahvistavat…
Lue lisää
Missä säkeet syntyvät?
Vuosia sitten näin televisiosta runoilija Lauri Viidan elämästä kertovan elokuvan Putoavia enkeleitä. Luultavasti muistikuvani on muuntunut ajan myötä, mutta näen mielessäni kohtauksen, jossa Lauri (Tommi Korpela) tulee soutuveneellä rantaan. Syntyy valtava hässäkkä, kun joku huutaa: ”Siltä…
Lue lisää
Teksti valmistuu vain kirjoittamalla
Uusi alku tarjoaa kihelmöivää jännitystä, malttamattomuuden ja pelon sekaista odotusta. Oli sitten kyseessä uusi työ tai harrastus, uusi vuosi tai idullaan oleva ihmissuhde, ennenkokematon herättää eloon, pakottaa terävöitymään ja virittää aistit vastaanottamaan. Pauli Hanhiniemen sanoin: ”Kaikki…
Lue lisää
Seuraava suuri pohjalaiskirjailija on…
Elämme pohjalaisen kirjallisuuden kulta-aikaa. Sen on useita kertoja eri yhteyksissä saanut todeta Pohjanmaan kirjailijoiden jäsen, tietokirjailija, pohjalaisen kirjallisuuden kaikkitietävä guru ja viisauden tyyssija Anssi Orrenmaa (johon muuten lisäksi pätevät muutamat muutkin superlatiivit). Niin sanoessaan Anssi ei…
Lue lisää
Puolipohjalainen
Ku kirijailijalle tulee kiire kute ny mulle. Huamasin juuri äske, ett olin luvannu kirijottaa jotaki Pokin plogiin. No piti äkkii miättii mitä kirijotan ja tuli miäleen, että ku meit tääl pohojanmaalla on eri suunnast Suamea niin…
Lue lisää
Talvitaivaan valoissa
Eräänä talviyönä pakkanen räiskäsi ja lumikinokset olivat muuttuneet harmaiksi. Taivaalla oli meneillään varsinainen näytös. Valoraketit tekivät korkeuksissa laiskan kaaren, laskeutuivat hitaasti ja valaisivat tienoon valkeaksi. Valonheittimen kiila pyyhki latvattomia puunrankoja. Piiskatykin valojuova-ammukset kiisivät vain hiukan maanpinnan…
Lue lisää
Rakkaudesta kirjoihin ja sanoihin
Maailma olisi aika ankea paikka ilman kirjoja, julkaistuja tekstejä eri medioissa ja sanoiksi puettuja ajatuksia. Kirjat ovat olleet minulle todella tärkeitä lapsesta saakka. Toivoin aina joululahjaksi kovaa pakettia, mutta harvoin sellaisen sain. Vanhempani olivat fyysisen työn…
Lue lisää
Kirjallisuus tarvitsee kohtaamisia kasvokkain
Pääsin pitkästä aikaa maistelemaan messuhumua Helsingin kirjamessuille. Olo oli kuin keskenkasvuisella karkkikaupassa: Kirjoja! Ihmisiä! Keskusteluja! Kohtaamisia! Lisää kirjoja! Myönnän, että innostuin messuilla hamstraamaan kirjoja niin paljon, että oma kantokyky loppui kesken. Onneksi seurueestamme löytyi apukäsiä. Joka…
Lue lisää
Kirjasyksy
Se on täällä taas! Kirjasyksy. Mikä ihana sana! Vihdoin se saapui. Sen kunniaksi palavat koivut keltaisenaan, haavat viskelevät hövelisti kultakolikoitaan ja varvut punastuvat viimeistä lehteä myöten. Eikä syyttä, on se niin hieno ja upea, kuin riikinkukko…
Lue lisää
Pikku-Myrna
Hän seisoo kirjavat kumisaappaat jalassaan, juuri sellaiset, jotka hän oli nähnyt unessaan keskiyön kauhun hetkillä. Oli tullut aika. Evakkoreki kiehui ja kuohui kuin pappilan papupata, kun nääntyneet ihmiset purkivat pahaa oloaan. Toiset taas olivat hiljaa kuin…
Lue lisää
Miksi luen kirjoja?
Paljastan salaisuuden: minulla on yläkertakirja, alakertakirja ja Kuortane-kirja (tätä luen siis vanhempieni luona käydessäni Kuortaneella). Sen lisäksi kesken on myös lehtiä, jotka lojuvat vähän siellä sun täällä.Minulta kysytään usein, miksi pidän lukemisesta. Voisin vastata tähän litanian…
Lue lisää
Musta-valkoinen maailma – Uusmoralismin aika?
Olen syntynyt kauan sitten 40-luvulla, elänyt kiihkeän nuoruuden 60-luvulla, jolloin maailma alkoi avautua, ylioppilaat ottivat kantaa ja valtasivat ylioppilastalon, tulivat mini-minimekot ja värit! Ah niin kirkkaat, ihanat värit 50-luvun anemian tilalle. Ja musta-valkoinen OP-muoti. Meillä oli…
Lue lisää
Kuka pelkää Uppo-Nallea?
Uppo-Nallesta on tullut julkkis: ainakin Helsingin Sanomat, Iltasanomat ja Yle uutisoi, kuinka kesäteatteri oli joutunut kovan ryöpytyksen kohteeksi Uppo-Nallesta tehdyn näytelmän takia. Tämä tapahtui ennen ensimmäistäkään esitystä. Koska yleisö oli pahimmillaan uhannut tulla esitykseen pesäpallomailojen ja mätien tomaattien…
Lue lisää
Armollinen ja armoton
Vanhasta kansansadusta Hiiri kissalle räätälinä on useita hitusen toisistaan poikkeavia versioita. Omassa päässäni päällimmäisenä olevassa hiiri lupaa ensin tehdä kissalle takin. Kun se ei onnistu, kissa armollisesti myöntyy vaatimattomampaankin luomukseen. Kerta toisensa jälkeen kissa joutuu…
Lue lisää
Ylistys apurahoille
Aloitin kirjoittamisen uskoakseni pitkälti samalla tavalla kuin moni muukin kirjailija. Ensin tekstiä syntyi iltaisin, viikonloppuisin, loma-aikoina, väleissä. Silloin kun ehti. Esikoisteos teki tuloaan vuosikausia. Toinen romaani alkoi syntyä toisissa väleissä, erityisesti ennen esikoisen valmistumista, kun se…
Lue lisää
Kirja – ajanviete, elämys vai työkalu?
Kulttuurihyvinvointi – aikamoinen sanahirviö, mutta oi, mikä sisältö! Sinä, lukija, tiedät että hyvien kirjojen jälkeen et ole enää entisesi. Olet kyllä itsesi kaltainen, vanhasta tuttu, mutta pysyvästi hieman erilainen, paikallasi liikahtanut. Itse asiassa melkein kaikki kirjat ovat maailmaa muuttavia, samoin melkein kaikki veistokset,…
Lue lisää
Kirjeenvaihdosta
Koska olet viimeksi kirjoittanut kirjeen? Siis sellaisen, joka kirjoitetaan käsin, suljetaan kuoreen ja päälle liimataan postimerkki. Lapsena minulla oli toistakymmentä kirjekaveria. Osalle kirjoitin nopsaan vain yhden sivun mittaiset kuulumiset ja liitin mukaan tarroja, karkkeja, heppojen kuvia…
Lue lisää
Kuusi (+ 1) näkökulmaa kirjoittajan elämään
Tiedättehän meemin, jossa viidellä kuvalla kerrotaan, mitä eri tahot – ystävät, vanhemmat, sidosryhmät, henkilö itse – kuvittelevat ammattilaisen tekevän. Meemin kuudes kuva paljastaa, mitä ammattilainen omasta mielestään tosiasiassa tekee. Olen harjaantuneempi kirjoittajana kuin meemien tekijänä, joten…
Lue lisää
Peipponen, espresso ja calvados tai sitten ei
Tänä vuonna peipponen lensi elämääni ja auttoi näkemään ja tuntemaan asioita, jotka olin hukannut näennäisen kiireen ja hektisen elämän taustalle. Olen koko elämäni ollut avoin mielen ja tietoisuuden tutkimiselle. Olen myös kohdannut matkani varrella monta ihmisopettajaa.…
Lue lisää
Hän kirjoittaa
Hän kirjoittaa mieluimmin metsässä, sillä missään ei ole samanlaista tilaa hengittää sisään ja ulos. Meren rannalla on avaraa, mutta siellä miete karkaa usein uloshengityksessä ulapalle. Ei pääse tuulelta turvaan, lepäämään puun oksaan tai rungolle. Omassa metsässään…
Lue lisää
Yksikin sana riittää
Mikäpä olisi kuluneempi ja toisaalta aina niin ajankohtainen aihe kuin oman elämänsä tarkoituksen etsiminen. Elämme aikaa, jolloin self help -kirjallisuuden gurut tarjoavat omia metodejaan luvaten täyttymystä ja suoranaista ikuista elämisen riemua kaikille, jotka sitoutuvat juuri heidän…
Lue lisää
Mitäs nyt?
Nyt on jo puoli vuotta eletty omituista aikaa. Moni itsestäänselvänä pitämämme asia on lakannut olemasta sellainen. Moni suunnitelma on mennyt uusiksi. Ylipäänsä on ilmaantunut niin paljon epävarmuustekijöitä, että kaikenlainen suunnitteleminen on muuttunut paljon vaikeammaksi. Kun jotain…
Lue lisää
Kirjailija ja hänen ongelmansa
Joskus kirjoittaminen on vähän niin kuin Suomen kesä. Alkaa lupaavasti, mutta muuttuu vetiseksi ja tympeän tahmeaksi yritykseksi. Parhaimmillaan lupaavan lämpöinen, mutta kesto ei ole kovin kummoinen. Kun yleensä itselläni on teksti kulkenut helposti ilman sen…
Lue lisää
Vinkkejä kohti parempia tekstejä
Olen kirjoittanut monenlaisia tekstejä, runoja omakustanteeseen ja proosaa pöytälaatikkoon. Olen tehnyt lehtijuttuja, blogitekstejä ja uutiskirjeitä. Viime aikoina kirjoittamani tekstit ovat olleet pääasiassa erilaisia työhön liittyviä asiantuntijatekstiä ja henkilöhaastatteluja. Ajattelin jakaa muutamia oppimiani tapoja, joilla parantaa tekstiä.…
Lue lisää
Vihdoinkin vapaa
Ensimmäinen kesäkuuta, odotettu päivä, jolloin ihminen saa vapautensa takaisin, ainakin jossain määrin. Ravintolat ja kahvilat aukaisevat ovensa. Kirjastoon pääsee taas. Voi lähteä vaikka Viroon, jos siltä tuntuu. Urheilukilpailuja saa järjestää, myös muita tapahtumia. Monelle tämä on…
Lue lisää
Ohuet päivät
Kun herään syke korkealla ja mieli lepattaen kuin yöperhonen lampun ympärillä, tiedän, että tänään syntyy jotain, eikä ideaa tarvitse pinnistää väkisin ulos. Käsittelen luovuutta kuin erillistä entiteettiä. Hengellisyyttä minussa on juuri ja juuri summanmutikainen teelusikallinen, mutta uskon,…
Lue lisää
Kielenkäyttö on taitolaji
Kieli on itseilmaisun väline, mutta useimmiten sillä pitää ilmaista asioita muille kuin itselle. Tämä ei ole aina niin helppoa, ei edes yritysviestinnässä. Ihminen voi olla taitava insinööri tai osata seitsemää eri kieltä, mutta osaako hän muotoilla…
Lue lisää
Neljäs kerta toden sanoo
Olen nopea kirjoittamaan, mutta hidas saamaan valmiiksi. Tarkemmin ajatellen sama pätee kaikkeen, mitä teen. Luen sukkelasti, mutta kirjat eivät päädy kirjahyllyihin sen paremmin olohuoneessa kuin Goodreadsissa. Kudon vauhdikkaasti isojakin projekteja, mutta langanpäiden päättelyyn menee ikuisuus. Taitan…
Lue lisää
Karhun syleily
Baaritiskin ja pöytien yllä roikkuivat punaiset lamput, punainen väri janotti ihmisiä, minäkin olin vain ihminen, kalja kimmelsi kultaisena lasissa. Ajattelin sinua. Sinä olit harvinaisen onnistunut, sinussa tiivistyivät ihmislajin erinomaiset puolet. Kun sinä lähdit, suru satoi päälleni…
Lue lisää
Puheenjohtaja esittäytyy
Hattu, jota en tiennyt tarvitsevaniOli sateinen marraskuun lauantai, kun tulin valituksi perinteikkään kirjailijayhdistyksen johtoon. Kaupunginkirjaston katossa oli valkoinen valo, pöydillä tarjolla tonnikalapizzaa ja taisi olla torttujakin, joulu kun lähestyi. Join teetä. Vaalikamppailua ei ollut eikä vastaehdokkaita.…
Lue lisää
Rajapintoja
Marras- ja joulukuu on ollut minulle aina vuoden vaikeinta aikaa. Tänä syksynä se on korostunut erityisesti siksi, että sijaisuuteni itselleni mieluisassa työssä päättyi syyskuun lopulla. Marraskuussa sain tiedon, että vastaavaan työhön on työpaikka auki toisella paikkakunnalla.…
Lue lisää
Paras paikka kirjailijalle
Pohjanmaan alueella kirjallisuutta arvostetaan vaihtelevasti. Erityisesti paikallista kirjallisuutta. Ammatikseen kirjoittavia kirjailijoita meillä on alueella suhteellisen vähän verrattuna pääkaupunkiseudun tai edes Tampereen alueen määriin. Mistä se johtuu? Onko Pohjanmaa jotenkin huonompi paikka olla kirjailija? Eivätkö pohjalaiset kirjoita?…
Lue lisää
Lomaterveisiin liuennut kirjoittajan blokki
Se alkoi Falanderin talon takapihalta. Pyöräily Vanhaan Vaasaan minulle ennestään tuntemattomia mesiangervon, puna-apilan ja mataran tuoksuisia pyöräteitä pitkin ja suuret, eksoottiset agave-ruukut kiviportaalla saivat aikaan tunteen matkalla olosta. Tuli tarve jakaa kokemus ja lähettää lomaterveisiä. Ostin…
Lue lisää
Elämäni löylyt
Olen himosaunoja. En vielä koskaan ole tuntenut, että tämä olisi nyt tässä ja että taidanpa pitää taukoa jonkin aikaa. Saunon useita kertoja viikossa ja aina löylyistä lähtiessä on vähän kaihoisa olo ja kaipuu takaisin lauteille.Lapsuuden aistivoimaisimpia…
Lue lisää
”Hyvää yötä – ja huomenta”
Ihan tavallinen mammografiaseulonta. Ja sitten ilmoitus: ”Lottovoitto Lapualle!” Minä sain 6mm ja 7 lisänumeroa! Pieni ”viaton” syövän alku rinnassa! Soitin ystävät läpi, ja valtava rukoustukilinja käynnistyi. Elin kuin pumpulissa tämän heinäkuun 2019. 1.8. aamulla minut leikattiin.…
Lue lisää
Miten oma elämä ohjaa kirjoittamista
On jännä jälkikäteen tarkastella mitä on kirjoittanut kymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen julkaistunovellini oli splatter-henkinen, ja se pääsikin mukaan eräseen novellikokoelmaan kilpailun myötä. Tätäennen olin kuitenkin kirjoittanut jo paljon, jopa sen niin sanotun esikoisen jos ei paria…
Lue lisää
Rimakauhua ja kuurupiiloa
Syksy 2015. Draamakasvatuksen opintoihini kuuluu lyhyen näytelmän kirjoittaminen. Minulla on kirkas idea pienoisnäytelmästä: juoniaihio, henkilöt, miljöö. Olen levollinen, kyllä se syntyy – tehdään noita työläämpiä opintojaksoja ensin pois. Annan näytelmäidean muhia, en kirjoita mitään ylös [virhe…
Lue lisää
Kirjailija vai kirjoittaja? Ammatti-identiteettiä etsimässä
Kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani, odotin sen valmistumista yhtä lailla kuin odotin sitä, että voisin kutsua itseäni kirjailijaksi. Ja katin kontit. Kun kirjasta sitten tehtiin kustannussopimus, painotuore kirja tuli painosta ja löysi tiensä lukijoiden käsiin, tunsin itseni…
Lue lisää
Kaikenkattavat ohjeet
”To flow or not to flow?”Joskus kirjoittaminen sujuu. Joskus sitä taas voisi hakata päätään näppäimistöön. Erityisesti silloin, jos aikaa olisi, mutta teksti ei kulje. Mutta ei ole lainkaan helpompaa olla kirjoittajana jumissa elämäntilanteessa, jossa kirjoittamisen flow…
Lue lisää
Peto päässäni
Kasvavan levottomuuden vallassa olen viime ajat seurannut tuntien kasautumista päiviksi, päivien kerääntymistä viikoiksi ja viikkojen yhtymistä sotilaalliseksi ketjuksi, jota mikään tai kukaan ei pysäytä. Viikko viikon perään on hiki ollut valmiina pusertumaan otsalle ja kämmenten nihkeys…
Lue lisää
Oman vapauden lähteillä
Tiedäthän sen ihanan tunteen, kun heräät aamulla eikä sinulla ole minkäänlaisia aikatauluja tai sitovia suunnitelmia alkavalle päivälle? Aika usein me ihmiset huokailemme tuollaisen ihanan ja kiireettömän aamun perään. Voi kuinka olisi niin kivaa juoda aamukahvit kaikessa…
Lue lisää
Miten löytää oma kirjoittajan yhteisö?
Miten luoda oma kirjoittajan yhteisö tyhjästä, jos yht’äkkiä havahdut haluun ryhtyä kirjoittamaan tavoitteellisesti? Mistä löydät muita kirjoittajia, jos aiempaa kirjoittamiskokemusta ei ole, jos tuttavapiiriin ei kerta kaikkiaan kuulu muita kirjoittajia ja jos asut suomenkielisenä täysin ruotsinkielisellä…
Lue lisää
Jouluihminen
Joulukuu, se aika vuodesta, jolloin kuuluu stressaantua, kulkea otsa rypyssä ja paheksua. Että taas sitä kulutusjuhlaa pukkaa. Pitää ryntäillä ruuhkaisissa kaupoissa pakkokuunnellen tekopirteitä joulurallatuksia ja etsien niitä täydellisiä värikylläisissä kuvastoissa esiteltyjä joululahjoja, joita ei sitten löydykään hyllystä, koska kaikki…
Lue lisää
Nopeasti piirretyt pilvet
Miten tarinasta tulee kirja Lapsena odotin Suurta Lelukirjaa enemmän kuin joulupukkia. Leikkelin siitä kauneimmat kuvat ja talletin pieneen minigrip-pussiin. Tänä vuonna odotin yhtä kiivaasti Otavan kirjaluetteloa keväälle 2019. Selasin katalogia nopeasti, huokailin ihania kirjoja, pysähdyin lempikirjailijani…
Lue lisää
Kirjoittamaan oppii opettamalla
Kahdeksanvuotiaana päätin, että minusta tulee toimittaja ja kirjailija. Siitä asti olen määrätietoisesti opiskellut, miten kehittyisin taitavaksi sanankäyttäjäksi, tekstien tekijäksi ja tarinoiden kertojaksi. Luin ja kirjoitin, luin kirjoittamisesta, kirjoitin kirjoittamisesta. Yliopistossa opiskelin kirjoittamista ja kaikkea tekstin tuottamista…
Lue lisää
Kirjoittamisen kipinöitä
Laura Latvalan Hulivilikili ja muita lastenrunoja sekä ruotsalaisen Lina Sandellin lapsuudesta kertova Liinan laulu ja muut aarteeni ovat yhä tallella lapsuusmuistojeni laatikossa. Eino Leinon nimen muistan lukukirjan kevätrunon alapuolelta, mutta en itse runoa. A.A.Milnen ”Mänty, honka,…
Lue lisää
Minä, kynä ja kirjoittamisen vapaus
Olin 14-vuotias, kun sain joululahjaksi turkoosinvihreän manuaalisen Olivetti-kirjoituskoneen. Sillä kirjoitin ensimmäisen julkaistun tekstini Seura-lehden mielipidepalstalle. Kehotin siinä tyttöjä menemään maalle emännäksi. Lause ”Mitä siitä, vaikka lanta vähän haiseekin” oli muutettu lauseeksi ”Mitä siitä, vaikka lunta vähän…
Lue lisää
Olen kapinallinen tyttö, motherfucking woman ja supernainen
Miksi naiset tarvitsevat kehuja ja voimaantuvat vahvoista naistarinoista? Miksi en ole kuullut ainoatakaan miehille tarkoitettua tsemppibiisiä? Olipa kerran eräs kesälomainen, joka ajatteli haluavansa lomalleen viihdyttävää mutta asiapitoista lukemista. Se kesälomalainen olin minä.Marssin kirjakaupan alennusmyynteihin, mutta tapani…
Lue lisää
Kirjailija hautautuu yksin kammioonsa – jos tahtoo
Olen aina ajatellut, että romaanikäsikirjoituksen, novellin tai sadun ensimmäisen version kirjoittaminen on kuin seikkailu – jolle kuuluu lähteä yksin. Kukaan ei voi seurata kirjoittajaa, mutta on tärkeää, että joku on odottamassa portilla, kun kirjoittaja palaa tarinansa…
Lue lisää
Kirjailijan ihana kamala elämä
On ihanaa olla kirjailija.Ja sitten samalla se on ihan kamalaa. Ihanaa, koska saan olla unelma-ammatissani, toteuttaa itseäni, kokea ja tuntea kirjojeni kautta, vuodattaa syvimpäni ja sisimpäni kirjan sivuille, matkustaa ympäri maailmaa tutkimassa kaikkea tarpeellista…
Lue lisää
Mietteitä kylältä
Jopa Suomi saa kylpeä loisteessa monin tavoin. Helleaallot ovat hellineet meitä jo melkein kaksi viikkoa. Järviemme vedet ovat vauhdilla lämmenneet, ja uintikausi on päässyt iloksemme alkuun. Itse saan katsella joka aamu ikkunasta kaunista järvimaisemaa. Aina on…
Lue lisää
Mun pitää nyt varmaan mennä
Aloin seurustella vakavasti ollessani 15-vuotias. Vajaa pari vuotta myöhemmin muutimme yhteen. Vuodet toivat tullessaan minulle sairaanhoitajaopinnot ja meille molemmille muuton Seinäjoelle, kissan hankinnan, työelämän, oman kodin ostamisen, ihanat naapurit, toisen kissan, vakiintuneen elämänrytmin. Elämä rullasi omaa,…
Lue lisää
Sitä saa, mitä tilaa
Kirjallisuusterapeuttisessa kasvuryhmässä tehtävänä oli valita kymmenien pöydälle levitettyjen taidepostikorttien joukosta kaksi: hyvä ja paha kuva. Ohjeeksi tuli kirjoittaa ensin viitisen minuuttia hyvästä kuvasta ja sen jälkeen toiset viisi minuuttia pahasta kuvasta. Harjoitus jatkui niin, että oli…
Lue lisää
Kun päiväkirja on pakko avata
Olen paljon velkaa kirjoittamiselle. Esimerkiksi sen terapeuttiselle vaikutukselle. Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Kirjoitan silloin, kun:sisällä lepattaa, eikä kukaan näe, kun hymyilen itsekseni kynä kädessäistun junassa ja pohdin, minne olen matkallaen jaksa nousta…
Lue lisää
Nukahtamisen sietämätön vaikeus
Unettomuus on sukuvika. Perheeni on pitänyt yllä pientä apteekkia. Unilääkkeitä ja sittemmin melatoniinia on kulutettu kilokaupalla. Uskokaa minua: kaikkea on kokeiltu. On nukuttu villasukat jalassa, alasti ilman yöpaitaa, ikkuna auki, ikkuna kiinni, kissan kanssa ja ilman,…
Lue lisää
Miksi pojat eivät osaa kirjoittaa?
Eläköidyttyäni hankin oppivelvollisuuskoulussa opettajankokemusta yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin sijaisena. Neljä seiskaluokkaa ja kaksi ysiä. Haastavaa oli hypätä kyytiin toisten suunnittelemaan opetusohjelmaan ja repiä siitä mielekkyyttä. Nopeasti törmäsin asiaan, joka on puhuttanut kouluväkeä: yläasteelta pulpahtavista pojista…
Lue lisää
Joulukalenteri 2016
Joulutarina starttaa taas Pohjanmaan Kirjailijoiden Facebookissa hetkenä millä hyvänsä! Tässäpä vielä alkavan joulukuun iloksi ja ihmetykseksi viime vuoden joulukalenterin luukut kaikki kerralla nautittavaksi. Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille! T. Pohjanmaan Kirjailijat ry Kädettömät kokkit joulurauhaa…
Lue lisää
Käskivät jättää tyynyn nostamatta
Miellän itseni hitaaksi ihmiseksi. Olen hidas herääjä, hidas päätöksentekijä, hidas lehdenlukija. Useimmissa tapauksissa synonyymiksi hitaudelleni käy seikkaperäisyys, mutta ei mennä nyt siihen. Sanotaan vaikka niin, että olen kyllä usein hidas, mutta en koskaan ilman johdonmukaista syytä.…
Lue lisää
Kirjoita se rivien väliin
Se on väistämätöntä.Se vain tapahtuu.Siltä ei voi välttyä. Mikä se on? Se on itsesi kirjoittaminen rivien väliin. Tiedän, että tämä jakaa kirjailijat kahtia. Toiset vannovat, etteivät kirjoita itsestään ja toiset kertovat kirjoittavansa vain…
Lue lisää
Suunnaton ikävä
Syksyisin, useammin kuin muina vuodenaikoina, minut valtaa ikävä, jota kauniimmin kirjailtuna kaipaukseksi ja kaipuuksikin kutsutaan. Mitä oikein ikävöin? Minä ikävöin mennyttä kesää, jota ei oikeastaan ollut. Ikävöin tulevaa kesää, josta en tiedä mitään. Ripustan ikävääni odotuksia…
Lue lisää
Maanantain itku ja sunnuntain ilo
On olemassa maanantai-kirjoittamista ja on olemassa sunnuntai-kirjoittamista. Eikä näillä ole mitään tekemistä viikonpäivien kanssa. Minä kyllä tiedän mitä veljeily näiden kanssa tarkoittaa. Maanantai-kirjoittamisen aamu alkaa riitelyllä teinien ja/tai puolison kanssa. Sen jälkeen meikäläistä pännii ja väsyttää.…
Lue lisää
Elämäni kirjastot
Kun sanotaan sana kirjasto, mitä ajattelet? Ajatteletko valtavaa kaupunginkirjastoa, Aleksandrian kirjaston aarteita vai pienen kyläkoulun kirjastohuonetta? Minulle kirjasto tuo mieleen lapsuuteni kirjaston Sodankylässä. Ei sitä pientä, josta isä ja minä haimme ensimmäisen kirjastokortin koulutaipaleeni alussa, vaan…
Lue lisää
Miksi en kirjoita?
Matti Rönkä, Miika Nousiainen, Eve Hietamies, Juha Itkonen, Pekka Hiltunen, Miina Supinen, Venla Hiidensalo, Milla Ollikainen… romaanikirjailevia toimittajia on pilvin pimein. Haastatteluissa he usein kertovat, että toimittajuudesta on hyötyä romaanin kirjoittamisessa. On niitä kirjailijan tärkeitä perslihaksia,…
Lue lisää
Pohjanmaan Kirjailijat ry 