Valmistuin sairaanhoitajaksi yli 13 vuotta sitten. Tällä hetkellä työskentelen hoitajana verenluovutustyössä Veripalvelussa. Pohjanmaan Kirjailijat ry:n jäsen olen ollut jo ainakin kymmenen vuoden ajan siten, että alkuaikoinani olin mukana hallituksen toiminnassa ja sen jälkeen jäsenenä. Opiskelen töiden ohella kirjoittamisen opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Perusopinnot sain valmiiksi viime kesänä ja nyt työn alla ovat aineopinnot.
”Mihinkäs opinnoillasi tähtäät?” on muutama tuttu kysynyt. Toisaalta ajattelen, että yksi päämääräni on jonain päivänä valmistua kirjallisuuden maisteriopinnoista, mutta toisaalta opiskeleminen on minulle ennen kaikkea hyvää mieltä ja uutta osaamista tarjoava harrastus. Kirjoittamisen taito on ollut hyödyllinen monissa elämän käänteissä, kuten suruvärssyjen ja onnittelurunojen kirjoittamisessa, työpaikan somen sisällöntuotannossa sekä vuosien takaisen erorunokirjan kirjoittamisessa. Kun joku tuttuni on kertonut kirjoittavansa opinnäytetyötä, olen silmät kiiluen pyytänyt lupaa toimia oikolukijana ja kielipoliisina. Viime kesänä julkaisin työpaikkani intrassa Juttusilla verenluovuttajan kanssa -blogitekstisarjan kertoen muutamista tyypillisistä keskustelunaiheista, joista olen verenluovuttajien kanssa jutellut. Olen kirjoittamisen professional amateur, ammattimainen amatööri, joka ottaa kynän taskustaan silloin kun sitä tarvitaan.
Pitkään mielsin itseni ennen kaikkea runoilijaksi. Kirjoittamisen perusopinnoissa yllätyin siitä, että runojen kirjoittaminen olikin melkoista tervanjuontia (muistiinpanoihini olen kirjoittanut muun muassa ”Mikä hiton jambi?”), kun taas tietokirjoittamisen kurssista innostuin aivan valtavasti. Kirjoittamisen opinnot ovat antaneet mahdollisuuksia erilaisten tekstien tekemiseen ja koen niiden avartaneen sekä itsetuntemustani että ymmärrystäni kirjoittamisen eri ulottuvuuksista.
Tällä hetkellä teen draaman kurssin tehtäviä, ja olen oppinut todella paljon näytelmien käsikirjoittamisesta ja henkilöhahmojen luomisesta. Voi olla, etten tulevaisuudessa tarvitse tätä osaamista mihinkään, mutta minua kiehtovat ne mahdollisuudet, joita opinnot saattavat minulle avata. Ehkä kirjoitan vielä verenluovutuksen ympärille kytkeytyvän draamakomedian, joka tarjoaa katsojalleen yhtä aikaa sekä ajantasaista tietoa, inhimillisiä kohtaamisia että hersyvää naurua? Ainakin osaan katsoa elokuvia ja teatteriesityksiä nyt hieman uudenlaisten linssien läpi nauttien katsomisesta uudella tavalla.
Joskus olen harmitellut sitä, etten lähtenyt lukion jälkeen opiskelemaan kirjoittamista. Nykyisin se ei enää sureta, sillä elämästäni on tullut nykyisenlaista juuri niiden valintojen kautta, joita olen tehnyt. Kirjoittaminen on tihkunut maailmaani toisenlaisista raoista kuin aluksi osasin kuvitella, mutta hyvä niin. Ei ole huono asia osata pitää kädessään sekä neulaa että kynää. Duunarin mieli on erinomainen kasvualusta vereville ja elämänmakuisille kirjoituksille.
Heli Mäkelä
kirjoittaja, sairaanhoitaja
Seinäjoki
Pohjanmaan Kirjailijat ry 