Tarua ihmeellisempää

”En pystyisi ikinä kirjoittamaan romaania, koska minulla ei ole mielikuvitusta”, sanovat tuttavani, jotka eivät itse kirjoita. Höpönlöpön. Ei romaanin tai lyhyemmän fiktiivisen tekstin kirjoittamiseen tarvita mielikuvitusta – ei edes siinä tapauksessa, että kirjoittaa fantasiaa, tieteiskirjallisuutta tai vaikkapa paranormaalia kauhua. Tämä meidän maailmamme tarjoaa sellaisia juonenkäänteitä, joiden rinnalla rajattominkin mielikuvitus jää toiseksi. Kun selaa päivälehtien otsikoita, … More Tarua ihmeellisempää

Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene

Omat vanhempani lukivat paljon kirjoja. Isä luki aina siihen saakka kunnes sairauden takia ei enää jaksanut ja oikeastaan ihan viimeiseen päivään saakka kun oli vielä kunnossa että pystyi selaamaan kirjaa hän teki sitä. Äiti lukee edelleen paljon. Me lapset viemme hänelle kirjoja luettavaksi ja välillä onkin suuri kasa uutuuskirjoja odottamassa lukuvuoroaan. Omille lapsilleni olen lukenut … More Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene

Hyvä esilukija on aarre

Kirjoittamista sanotaan monesti yksinäiseksi työksi, ja sitähän se pitkälti onkin. Välillä se saattaa kuitenkin olla myös yhteisöllistä. Teini-ikäisenä 1980–90-luvuill kirjoittamieni kirjojen käsikirjoitukset minulla oli tapana lukea ääneen vanhemmilleni ennen kustantajalle lähettämistä. Äiti ja isä eivät olleet kirjallisuusalan ammattilaisia, lukemiseenkin heillä riitti aikaa vain rajatusti, mutta he olivat loistava koeyleisö, joka antoi rehellistä palautetta. Esilukijoita kysellään … More Hyvä esilukija on aarre