Kirjoittamista sanotaan monesti yksinäiseksi työksi, ja sitähän se pitkälti onkin. Välillä se saattaa kuitenkin olla myös yhteisöllistä. Teini-ikäisenä 1980–90-luvuill kirjoittamieni kirjojen käsikirjoitukset minulla oli tapana lukea ääneen vanhemmilleni ennen kustantajalle lähettämistä. Äiti ja isä eivät olleet kirjallisuusalan ammattilaisia, lukemiseenkin heillä riitti aikaa vain rajatusti, mutta he olivat loistava koeyleisö, joka antoi rehellistä palautetta. Esilukijoita kysellään … More Hyvä esilukija on aarre

En aavistanut, kun 13-vuotiaana syksyllä 1987 voitin nuorten Kontakti-kirjoituskilpailussa oman sarjani ja sain ensimmäisen kirjani julki, mitä siitä seuraisi — saati siitä, kun luokkatoverini kanssa kirjoitimme pari vuotta myöhemmin ensimmäisen Hullun luokan ja tulimme lähettäneeksi sen kustantamoon. 1990-luku oli minulle yhtä pyöritystä. Opintojen ohella julkaisin toistakymmentä kirjaa, pääsin parikymppisenä Kirjailijaliittoon, Hullut luokat äänestettiin useina vuosina … More Paluu tulevaisuuteen

Jokainen taiteen tekijä sitä odottaa.Haaveilee siitä.Kaipaa sitä.Tekisi mitä vain päästäkseen siihen käsiksi.Mikä se on, saatat miettiä.No minäpä kerron.Se on luova hulluus. Toisinaan sitä kutsutaan flow-tilaksi, lyhyemmin pelkkä flow. Se on nimensä mukaan luovuuden tila, jossa luovuus virtaa, kaikki sujuu. Kirjailijalle se on tila, jossa tekstiä syntyy. Sitä syntyy nopeammin kuin ehtisi kirjoittaa. Sitä vain tulee. … More Luova hulluus