Kahdeksanvuotiaana päätin, että minusta tulee toimittaja ja kirjailija. Siitä asti olen määrätietoisesti opiskellut, miten kehittyisin taitavaksi sanankäyttäjäksi, tekstien tekijäksi ja tarinoiden kertojaksi. Luin ja kirjoitin, luin kirjoittamisesta, kirjoitin kirjoittamisesta. Yliopistossa opiskelin kirjoittamista ja kaikkea tekstin tuottamista tukevaa. Mutta paras kouluni kirjoittajaksi ei ole ollut opiskelu, vaan opettaminen. Sattumien kautta huomasin graduvaiheessa seisovani opiskelijaryhmän edessä luennoimassa, … More Kirjoittamaan oppii opettamalla

Laura Latvalan Hulivilikili ja muita lastenrunoja sekä ruotsalaisen Lina Sandellin lapsuudesta kertova Liinan laulu ja muut aarteeni ovat yhä tallella lapsuusmuistojeni laatikossa. Eino Leinon nimen muistan lukukirjan kevätrunon alapuolelta, mutta en itse runoa. A.A.Milnen ”Mänty, honka, petäjä, kaikissa on käpyjä. Pöllö asuu hongassa, Ru ja Kengu männyssä” viehätti rytmillään, mutta myös huumorillaan, koska oivalsin, että … More Kirjoittamisen kipinöitä

Olin 14-vuotias, kun sain joululahjaksi turkoosinvihreän manuaalisen Olivetti-kirjoituskoneen. Sillä kirjoitin ensimmäisen julkaistun tekstini Seura-lehden mielipidepalstalle. Kehotin siinä tyttöjä menemään maalle emännäksi. Lause ”Mitä siitä, vaikka lanta vähän haiseekin” oli muutettu lauseeksi ”Mitä siitä, vaikka lunta vähän lakaiseekin”. Oli vuosi 1979. Oma emäntähaaveeni ei onneksi toteutunut, vaikka teini-iän unelmissa sydän särkyikin monta kertaa. Päiväkirjan myötä löysin … More Minä, kynä ja kirjoittamisen vapaus