Koska Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Suvi Ahola avaa kolumnissaan omaa kirjoittajan taivaltaan (HeSa 27.8.2023, Liki 42 vuoden päiväkirja) uskallan minäkin kertoa omasta kirjoittamisestani vuosien varrella, vaikka saavutukset ovat vaatimattomammat. Kirjoittajahistoriani alkoi amerikanserkun ostamasta punaisesta päiväkirjasta, jonka sai lukkoon. Vaikea oli keksiä mitään kirjoitettavaa, mutta pidin kirjan salaisesta luonteesta, joten täytin rivit haparoivilla kirjaimilla. Päiväkirjasta tulikin elämäni johtolanka, purkautumiskeino ja … More Kirjoitan – olen siis olemassa

”En pystyisi ikinä kirjoittamaan romaania, koska minulla ei ole mielikuvitusta”, sanovat tuttavani, jotka eivät itse kirjoita. Höpönlöpön. Ei romaanin tai lyhyemmän fiktiivisen tekstin kirjoittamiseen tarvita mielikuvitusta – ei edes siinä tapauksessa, että kirjoittaa fantasiaa, tieteiskirjallisuutta tai vaikkapa paranormaalia kauhua. Tämä meidän maailmamme tarjoaa sellaisia juonenkäänteitä, joiden rinnalla rajattominkin mielikuvitus jää toiseksi. Kun selaa päivälehtien otsikoita, … More Tarua ihmeellisempää

Muistan lapsena istuneeni yläkertaan menevillä rappusilla ja kirjoittaneeni runoja. Olin luultavasti noin kahdeksan vuoden vanha. Silloin kirjoitin lähinnä lapsen silmin rakkaudesta ja ohjeita vanhemmilleni heidän parisuhteessaan. Vain joskus annoin jonkin runon äidilleni. Ohjeet eivät menneet perille, mutta itselleni se oli jo silloin keino käsitellä omia tunteitani ja ajatuksiani. Runojen kirjoittaminen on minulla liittynyt aina paineeseen saada jokin asia … More Kirjoittamisen ja luovuuden voima