Pohjanmaan Kirjailijat ry

Tuotanto

Mummo kumossa ja muita kertomuksia, Basam Books 2024

Aamun sarastaessa, Sananjuuri 2020

Tutustu minuun tarkemmin

Miten minusta tuli kirjailija?
Minusta ei ole vielä tullut kirjailijaa, mutta olen siitä enää vain pilkun päässä ja se on riemullinen olotila!

Lapsuuden haaveeni oli kasvaa kirjailijaksi. Varustauduin urakkaan hamstraamalla tyhjiä paperiarkkeja ja vihkoja, sillä olin niiden suurkuluttaja. Saatoin kirjoittaa saman romaaninalun kymmenenkin kertaa aloittaen ensin vihkon alusta, sitten lopusta ja viimein keskeltä vihkoa.

Pieleen menneet tekstiosuudet revin pois, kunnes jäljellä oli irtolehtipainos. Kevät- ja
syysmarkkinoilla olin aina paperikauppiaan vakioasiakas. Lukioikäisenä kuitenkin hautasin unelman kirjailijan ammatista. Päätin pyrkiä lääkikseen. Elämä vei ja kirjoittaminen jäi. Oli jopa vaihe, että
häpeilin kirjoittamisiani.

2015 äitini sairastui keuhkosyöpään. Tauti oli todettaessa jo etäpesäkkeinen. 2018 minusta tuli kuolemansairaan äitini omaishoitaja ja aloin kirjoittaa. Syntyi teos Aamun sarastaessa. Sen myötä jokin pato murtui ja kahleet katkesivat. Tulitikku oli raapaistu ja liekki lehahti. Kirjoittamisen palo ei enää sammunut. Hakeuduin luovan kirjoittamisen kurssille Valamoon kesällä 2020 ja sain kurssin vetäjältä, jo edesmenneeltä kirjailijalta ja filosofilta Torsti Lehtiseltä suuret rohkaisun sanat. Yhden novellini luettuaan hän ”antoi minulle tehtävän” kirjoittaa vanhuus-teemainen novellikokoelma. Tartuin haasteeseen intoa puhkuen. Inspiraation ja perspiraation tuotos on luettavissa novellikokoelmasta Mummo kumossa ja muita kertomuksia.

Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee?
Tekisi mieleni väittää, että kirjoittaminen on kaikki, mutta en kehtaa, sillä se olisi paksua liioittelua.

Kuitenkin se, että moinen ajatus edes pälkähtää mieleeni, kertoo valtavasta tarpeestani ja rakkaudestani sanallisen ilmaisun kirjalliseen muotoon. Olen niin kauan pantannut tätä tapaa ajatella, jäsentää, analysoida, luoda, elää, olla, hengittää, tuulettaa, jakaa… että en edes vielä tajua miten onnellinen olen, kun olen taas kokonainen. Ehyt.

Jos saisin ottaa yhden kirjan mukaani autiolle saarelle…
en ottaisi mitään yhtä, valmista kirjaa. Ottaisin valtavan kasan paperia ja riittävästi kyniä. Siellä autiolla saarella kirjoittaisin lopultakin sen romaanin, joka lapsuudessani jäi kesken. Ehkä juoni olisi jo ehtinyt tarpeeksi muhittua.