Pohjanmaan Kirjailijat ry

Tuotanto

Unelmien risteyksessä, runokokoelma, Sananjuuri 2016

Osuudet kokoomateoksissa
Pyykki on pantu ja pysyy, Kyösti Vilkuna -seura 1971

Österbottnisk dikt – Runo Pohjanmaalla, Pohjanmaan Kirjailijat ry ja Svenska Österbottens litteraturförening rf, 1977

Savujen sytyttäjät, Kyösti Vilkuna -seura 1982

Tästä maasta nousee runo, Pohjanmaan Kirjailijat ry 1983

Suomen kansan uusia runoja, toim. Paavo Haavikko 1984

Lakeus puhuu, Pohjanmaan Kirjailijat ry 1992

Leviää syrämmestä, Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit 2006

Voi tuhannen kertaa, Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit 2009

Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt, toim. Suvi Ahola ja Satu Koskimies, Tammi 2005

Saima Harmaja – runoilijoista runoilijoin, toim. Päivi Istala, Wsoy 2007

Vertikal 2, red. Heidi von Wright ja toim. Sirkka Laine, Svenska Österbottens litteraturförening rf
ja Pohjanmaan Kirjailijat ry 2012

Viiden väylän varrella, Ruha – Alanurmo kyläkirja (toim. Juhani Heinola), 2014

Tutustu minuun tarkemmin

Miten minusta tuli kirjailija
Opin lukemaan nelivuotiaana ja pian aloin kirjoittaa myös sanoja paperille. Lukeminen ja kirjoittaminen olivat minun ”omia juttujani”. Vapaamittaisia moderneja runoja aloin kirjoittaa 15-vuotiaana. Niitä oli mukana Kyösti Vilkuna -seuran kirjoituskilpailuun lähettämässäni 12 runon sikermässä, joilla voitin runosarjan. Liityin tähän Lapualla vireästi toimivaan kirjoittajaseuraan, joka järjesti monia seminaareja ja tapahtumia. Vilkunaseuralaisten mukana liityin myös Pohjanmaan Kirjailijoihin vuonna 1972.

Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee
Joskus nuorena mietin, voisiko kirjoittaminen olla minulle enemmänkin kuin harrastus. En kuitenkaan aloittanut kirjallisuuden opintoja yliopistossa, vaikka sinne pyrin ja pääsinkin. Halusin säilyttää leikkimielisyyden ja vapauden kirjoittamisessani. Leikki ja luovuus olivat mukana myös työssäni lastentarhanopettajana. Sain lukea ja kertoa hauskoja satuja ja tarinoita lapsille päivittäin.

Miten ja mistä löydän aiheet, joista kirjoitan
Jostain tunnelmasta, sanasta tai tapahtumasta huomaa olevansa uuden runon äärellä. Siitä tulee hieno fiilis, kun alkaa kirjoittaa. Aavistelee jotain, mutta ei vielä ihan tiedä, mihin se päätyy. Hyvän runon tunnistaa siitä, että kun lukee sen uudelleen aikojen päästä, se onnistuu yhä yllättämään.