Sironen-Hänninen Sirpa

Syntymäpaikka
Evijärvi

Asuinpaikka
Tammela

Koulutus ja ammatti
Lastenhoitaja. Ansioistani sain presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitalin. Minut valittiin 2013 vuoden lastenhoitajaksi.

Esikoisteos
Ipanakerä 2011

Yhteystiedot

sirpa.hanninen@hotmail.com

Facebook
Instagram

Tuotanto

Sormenpäissä Talven taika, Hipsuttele hiutaleita iholle 2025, Kustannus Mäkelä

Hiipii, kuohuu, yllättää, yhdessä psykologi Leea Stenvall kanssa 2024, Kumma kustannus

Sormenpäissä Joulu, piirrä tonttuiloa iholle 2023, Kustannus Mäkelä

Kis, kis kissanpentu. Kelan äitiyspakkaus, ensikirjan loruleikkiohjeet vanhemmille 2023

Ilo pisaroi. Kelan äitiyspakkauksen ensikirja 2022, Oppi ja ilo

Hellästi hellien, ensikirja yhdessä psykologi Leea Mattila kanssa 2018, Kustannus Mäkelä

Hymytintti 2018, Kustannus Päivä

Viuveli, vauveli 2017, Kustannus Päivä

Leppäkertun keinutuoli 2014, Kustannus Päivä

Ipanakerä 2011, Kustannus Päivä

Tutustu minuun tarkemmin

Miten minusta tuli kirjailija
Lapsuudenkodissani ei ollut lastenkirjoja, mutta koulukirjasto oli aarreaittani.
10-vuotiaana sain lahjaksi Jaakko Haavion lastenrunoja, jotka vaikuttivat syvästi
ja synnyttivät kipinän. Ymmärsin, että kaikesta voi kirjoittaa, siitäkin mitä tunnen.

Runoni lähtivät ensin Jukka Salmisen säveltäminä lauluina eri julkaisuihin.
Anna-Mari Kaskinen, Pia Perkiö, Tytti Issakainen ja runoilijaystäväni Vivamon
vuosittaisilta kursseilta ovat inspiroineet ja opettaneet eniten.

Julkaisin esikoiskirjani 55-vuotiaana, joten olen edennyt hitaasti kuin etana.
Minulla oli mahdollisuus yhdistää harrastus rikastuttamaan työtä ja päinvastoin.
Eläkkeelle jääminen vapautti energia. Nyt saan ammentaa siitä, mitä opin työssäni
ja kirjoitan siitä, mistä tiedän eniten.

Mitä pohjalaisuus minulle merkitsee
Pohjalaisuus on minulle juuret, mielentila ja tapa olla olemassa.

Matkatessani kotiseudulle koen aina Jalasjärven Juustoportin kohdalla,
että tulen kotiin. Evijärvellä on helppo hengittää, sanon miehelleni.

Tapa, jolla ihmiset kohtaavat toisensa, vaihtavat kuulumisia ja tarttuvat toimeen
on niin tuttua. Nykyisen kotikyläni peltopolut, järvi, kiurujen liverrys keväisin
sykähdyttävät aina ja vievät takaisin lapsuuden maisemiin.