Blogi

Pohjanmaan Kirjailijoiden jäsenet voivat varata blogivuoroja joko yhdistyksen Facebook-jäsenryhmässä julkaistusta listasta tai kysymällä vapaata vuoroa osoitteesta pohjanmaankirjailijat@gmail.com.

  • Kirjoitan – olen siis olemassa

    Kirjoitan – olen siis olemassa

    Koska Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Suvi Ahola avaa kolumnissaan omaa kirjoittajan taivaltaan (HeSa 27.8.2023, Liki 42 vuoden päiväkirja) uskallan minäkin kertoa omasta kirjoittamisestani vuosien varrella, vaikka saavutukset ovat vaatimattomammat. Kirjoittajahistoriani alkoi amerikanserkun ostamasta punaisesta päiväkirjasta, jonka sai lukkoon. Vaikea oli keksiä mitään kirjoitettavaa, mutta pidin kirjan salaisesta luonteesta, joten täytin rivit haparoivilla kirjaimilla. Päiväkirjasta tulikin elämäni johtolanka, purkautumiskeino ja… Read more

    Lue lisää: Kirjoitan – olen siis olemassa
  • Tarua ihmeellisempää

    Tarua ihmeellisempää

    ”En pystyisi ikinä kirjoittamaan romaania, koska minulla ei ole mielikuvitusta”, sanovat tuttavani, jotka eivät itse kirjoita. Höpönlöpön. Ei romaanin tai lyhyemmän fiktiivisen tekstin kirjoittamiseen tarvita mielikuvitusta – ei edes siinä tapauksessa, että kirjoittaa fantasiaa, tieteiskirjallisuutta tai vaikkapa paranormaalia kauhua. Tämä meidän maailmamme tarjoaa sellaisia juonenkäänteitä, joiden rinnalla rajattominkin mielikuvitus jää toiseksi. Kun selaa päivälehtien otsikoita,… Read more

    Lue lisää: Tarua ihmeellisempää
  • Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene

    Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene

    Omat vanhempani lukivat paljon kirjoja. Isä luki aina siihen saakka kunnes sairauden takia ei enää jaksanut ja oikeastaan ihan viimeiseen päivään saakka kun oli vielä kunnossa että pystyi selaamaan kirjaa hän teki sitä. Äiti lukee edelleen paljon. Me lapset viemme hänelle kirjoja luettavaksi ja välillä onkin suuri kasa uutuuskirjoja odottamassa lukuvuoroaan. Omille lapsilleni olen lukenut… Read more

    Lue lisää: Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene
  • Hyvä esilukija on aarre

    Hyvä esilukija on aarre

    Kirjoittamista sanotaan monesti yksinäiseksi työksi, ja sitähän se pitkälti onkin. Välillä se saattaa kuitenkin olla myös yhteisöllistä. Teini-ikäisenä 1980–90-luvuill kirjoittamieni kirjojen käsikirjoitukset minulla oli tapana lukea ääneen vanhemmilleni ennen kustantajalle lähettämistä. Äiti ja isä eivät olleet kirjallisuusalan ammattilaisia, lukemiseenkin heillä riitti aikaa vain rajatusti, mutta he olivat loistava koeyleisö, joka antoi rehellistä palautetta. Esilukijoita kysellään… Read more

    Lue lisää: Hyvä esilukija on aarre
  • Kirjoittamisen ja luovuuden voima

    Kirjoittamisen ja luovuuden voima

    Muistan lapsena istuneeni yläkertaan menevillä rappusilla ja kirjoittaneeni runoja. Olin luultavasti noin kahdeksan vuoden vanha. Silloin kirjoitin lähinnä lapsen silmin rakkaudesta ja ohjeita vanhemmilleni heidän parisuhteessaan. Vain joskus annoin jonkin runon äidilleni. Ohjeet eivät menneet perille, mutta itselleni se oli jo silloin keino käsitellä omia tunteitani ja ajatuksiani. Runojen kirjoittaminen on minulla liittynyt aina paineeseen saada jokin asia… Read more

    Lue lisää: Kirjoittamisen ja luovuuden voima
  • Kuninkaan vinkkejä ja kirjoittamisen taikaa

    Kuninkaan vinkkejä ja kirjoittamisen taikaa

    Lempikirjailijani Stephen King on kymmenien romaanien ja novellikokoelmien lisäksi kirjoittanut myös muistelmateoksen/kirjoitusoppaan nimeltä Kirjoittamisesta (Tammi, 2000), jossa hän kertoo henkilöhistoriastaan ja etenkin varhaisempien kirjojensa synnystä sekä antaa kirjoittajille hyödyllisiä vinkkejä. Ohessa muutamia poimintoja omaan kirjoittamiseeni liittyen. (s.32) ”Ideoiden kaatopaikkaa, Juonipalvelua tai Maahan kaivettujen bestsellereiden aarresaarta ei ole olemassakaan. Hyvät tarinanaiheet näyttävät tulevan kirjaimellisesti tyhjästä.”Monet omat novellini… Read more

    Lue lisää: Kuninkaan vinkkejä ja kirjoittamisen taikaa