Pohjanmaan Kirjailijoiden jäsenet voivat varata blogivuoroja joko yhdistyksen Facebook-jäsenryhmässä julkaistusta listasta tai kysymällä vapaata vuoroa osoitteesta pohjanmaankirjailijat@gmail.com.
-
Lue lisää: Luova akku

Luova akku
Olen viime aikoina pyöritellyt paljon ajatuksia siitä, miten ladata virtaa luovaan akkuun. Mieli tekisi kirjoittaa. Ideoitakin pyörii mielen päällä. Mutta akku on tyhjä. Mistä siihen lisää virtaa? Luova akku on kirjailijan paras ystävä ja pahin vihollinen. Jos akku on tyhjä, on aivan turha kuvitella kirjoittavansa mitään. Jos akku on täynnä, kirjoitusvirettä kyllä riittäisi, mutta silloin… Read more
-
Lue lisää: Kirjoittamisen flow

Kirjoittamisen flow
Flow on jännä kaveri. Sitä kuvaillaan huippukokemuksena, jonka aikana ihminen on luovimmillaan ja jolloin ajantaju katoaa. Flow on kirjoittajalle usein vanha tuttu, jonka tunnistaa sen osuessa kohdalle, mutta jota toisaalta on hyvin vaikea tietoisesti saavuttaa. Joskus tuntuu siltä, että hyvää ideaa ja sen aikaansaamaa mukaansatempaavuutta joutuu odottelemaan pitkään. Vapaa-ajalla en välttämättä millään jaksaisi tarttua kirjoittamisen aineopintoihin, kun mielessä pyörivät… Read more
-
Lue lisää: Kirja kertoo, missä olemme

Kirja kertoo, missä olemme
Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä kannattaa laittaa kaikkein eniten toivoaan etevään romaanikirjailijaan. Luultavasti hän osaa kertoa parhaiten, millaisessa maailmassa elämme. Tie tähän havaintoon on ollut pitkä. Alkuvirike saattoi olla lapsuudenkodin olohuoneen seinän kokoinen kirjahylly, jossa on katosta lattiaan kiinnostavaa luettavaa. Seuraava etappi oli Time-lehden julkaisema parhaiden romaanien lista, jonka leikkasin talteen lukioikäisenä. Vähitellen lista tuli tutuksi.… Read more
-
Lue lisää: Kirjoitan – olen siis olemassa

Kirjoitan – olen siis olemassa
Koska Helsingin Sanomien pitkäaikainen arvostelija Suvi Ahola avaa kolumnissaan omaa kirjoittajan taivaltaan (HeSa 27.8.2023, Liki 42 vuoden päiväkirja) uskallan minäkin kertoa omasta kirjoittamisestani vuosien varrella, vaikka saavutukset ovat vaatimattomammat. Kirjoittajahistoriani alkoi amerikanserkun ostamasta punaisesta päiväkirjasta, jonka sai lukkoon. Vaikea oli keksiä mitään kirjoitettavaa, mutta pidin kirjan salaisesta luonteesta, joten täytin rivit haparoivilla kirjaimilla. Päiväkirjasta tulikin elämäni johtolanka, purkautumiskeino ja… Read more
-
Lue lisää: Tarua ihmeellisempää

Tarua ihmeellisempää
”En pystyisi ikinä kirjoittamaan romaania, koska minulla ei ole mielikuvitusta”, sanovat tuttavani, jotka eivät itse kirjoita. Höpönlöpön. Ei romaanin tai lyhyemmän fiktiivisen tekstin kirjoittamiseen tarvita mielikuvitusta – ei edes siinä tapauksessa, että kirjoittaa fantasiaa, tieteiskirjallisuutta tai vaikkapa paranormaalia kauhua. Tämä meidän maailmamme tarjoaa sellaisia juonenkäänteitä, joiden rinnalla rajattominkin mielikuvitus jää toiseksi. Kun selaa päivälehtien otsikoita,… Read more
-
Lue lisää: Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene

Kuka lukee minulle kun en enää itse kykene
Omat vanhempani lukivat paljon kirjoja. Isä luki aina siihen saakka kunnes sairauden takia ei enää jaksanut ja oikeastaan ihan viimeiseen päivään saakka kun oli vielä kunnossa että pystyi selaamaan kirjaa hän teki sitä. Äiti lukee edelleen paljon. Me lapset viemme hänelle kirjoja luettavaksi ja välillä onkin suuri kasa uutuuskirjoja odottamassa lukuvuoroaan. Omille lapsilleni olen lukenut… Read more