Olen viime aikoina pyöritellyt paljon ajatuksia siitä, miten ladata virtaa luovaan akkuun. Mieli tekisi kirjoittaa. Ideoitakin pyörii mielen päällä. Mutta akku on tyhjä. Mistä siihen lisää virtaa?
Luova akku on kirjailijan paras ystävä ja pahin vihollinen. Jos akku on tyhjä, on aivan turha kuvitella kirjoittavansa mitään. Jos akku on täynnä, kirjoitusvirettä kyllä riittäisi, mutta silloin saattaa ideat puuttua. Tai aika. Tarkemmin ajateltuna kirjailija tarvitsee työskennelläkseen kolmea asiaa:
- Aikaa (tarpeeksi)
- Luovan akun (mielellään täynnä tai edes puoliteholla)
- Idean (tarpeeksi hyvän, joka innostaa)
Ajatellaanpa tilanne, missä kirjailijalla on loputtomasti aikaa ja valtavan hyvä idea, mutta akku on tyhjä. Tekstiä ei synny. Ajatellaan tilanne, missä kirjailijalla on loputtomasti aikaa ja energiaa, muttei ideaa. Silloinkaan ei synny tekstiä. Eikä myöskään silloin, jos kirjailijalla on loputtomasti energiaa ja hyvä idea, muttei aikaa. Tekstiä ei yksinkertaisesti synny.
Kotimainen kirjallisuus on ison haasteen edessä. Moni suomalainen kirjailija kamppailee juuri näiden asioiden äärellä. Kirjallisuuden tuista leikataan. Kirjojen arvonlisäveroa nostetaan. Äänikirjat valtaavat tilaa painetulta kirjalta… Kaikki tämä vähentää kirjailijalle kuuluvaa palkkiota tehdystä työstä.
Vaikka kirjoittaminen on tietynlainen kutsumusammatti, ei siihen kenelläkään ole rajattomasti aikaa, energiaa eikä ideoita. Aikaa ei ole ilman rahaa, sillä jostain on elanto saatava. Ja kirjoittamisesta se tulee ani harvalle. Siispä aikaa on tarjolla rajallisesti, ellei sattumoisin onnistu nappaamaan itselleen apurahoitusta. Niistäkin harva taiteilija pääsee osalliseksi, koska tekijöitä on paljon ja apurahoja vähän. Jos kuitenkin päättää kirjoittaa työn ohella, kuluu luova akku valtavan nopeasti.
Ironista kyllä tiedän useita taiteen tekijöitä, jotka vihdoin apurahan saatuaan ja työskentelyn aloitettuaan löytävät itsensä tilanteesta, jossa vihdoin olisi aikaa ja energiaa työskennellä, mutta ideat puuttuvat. Kun tarpeeksi kauan sinnittelee ja vihdoin saa hengähtää ja mahdollisuuden työskennellä, niin mieli on jo sen verran kuormittunut, että kaikki ne huikeat ideat ovat painuneet jonnekin aivosumun taakse.
Luova ala uupuu.
Kotimaisen kirjallisuuden tekijät uupuvat ja sitä myötä tarjonta vähenee. Kielellinen rikkaus ja kerronnallinen monipuolisuus köyhtyy.
Kirjailija ei ole kone, joka voi pistorasiasta ladata akkunsa (päinvastoin se olisi varsin vaarallista touhua) ja sitten paiskia töitä töiden päälle pelkästä kutsumuksesta. Kirjoittaminen on työtä. Ja työssä jaksaakseen tarvitaan taloudellisesti sen mahdollistavat puitteet (aikaa), vapaa-aikaa (energiaa) ja sitten ne kaikki ideat, joilla on tilaa nousta pintaan, kun huoli ja stressi omasta toimeentulosta ja työn mahdollisuuksista ollaan selätetty.
Anna kirjailijalle työrauha.
Tue kirjailijan työtä.
Osta kirjallisuutta itselle tai lahjaksi, lainaa kirjastosta kotimaisten tekijöiden kirjoja ja levitä sanaa. Suosittele, arvostele ja vinkkaa tilaisuuden tullen!
Kirjailija kiittää ja kumartaa.
Tiina Lehtineva
Kirjoittaja on seinäjokinen kirjailija, Pohjanmaan kirjailijoiden entinen puheenjohtaja, luovan akun suurkuluttaja rikkinäisellä virtajohdolla sekä uunituoreen nuortenromaanin ylpeä luoja.
Pohjanmaan Kirjailijat ry 