Aloin seurustella vakavasti ollessani 15-vuotias. Vajaa pari vuotta myöhemmin muutimme yhteen. Vuodet toivat tullessaan minulle sairaanhoitajaopinnot ja meille molemmille muuton Seinäjoelle, kissan hankinnan, työelämän, oman kodin ostamisen, ihanat naapurit, toisen kissan, vakiintuneen elämänrytmin. Elämä rullasi omaa, rauhallista rataansa. Kunnes se toinen alkoi viestittämään minulle, että kaikki ei ole hyvin. Että jotain puuttuu. Luulin, että kyse … More Mun pitää nyt varmaan mennä

Kirjallisuusterapeuttisessa kasvuryhmässä tehtävänä oli valita kymmenien pöydälle levitettyjen taidepostikorttien joukosta kaksi: hyvä ja paha kuva. Ohjeeksi tuli kirjoittaa ensin viitisen minuuttia hyvästä kuvasta ja sen jälkeen toiset viisi minuuttia pahasta kuvasta. Harjoitus jatkui niin, että oli kirjoitettava uudelleen hyvästä kuvasta kuin se olisikin ollut paha kuva ja pahasta kuvasta kuin se olisi ollut hyvä. Hetken … More Sitä saa, mitä tilaa

Olen paljon velkaa kirjoittamiselle. Esimerkiksi sen terapeuttiselle vaikutukselle. Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Kirjoitan silloin, kun:sisällä lepattaa, eikä kukaan näe, kun hymyilen itsekseni kynä kädessäistun junassa ja pohdin, minne olen matkallaen jaksa nousta sohvalta salillesilmät sumeina itkusta, kurkku kuivana kuristuksen tunteesta, murheen möykky sisälläyksin ollessani teekuppi kädessä pilateksen jälkeenkun kukaan ei vastaa … More Kun päiväkirja on pakko avata