Blogi

Pohjanmaan Kirjailijoiden jäsenet voivat varata blogivuoroja joko yhdistyksen Facebook-jäsenryhmässä julkaistusta listasta tai kysymällä vapaata vuoroa osoitteesta pohjanmaankirjailijat@gmail.com.

  • Musta-valkoinen maailma – Uusmoralismin aika?

    Musta-valkoinen maailma – Uusmoralismin aika?

    Olen syntynyt kauan sitten 40-luvulla, elänyt kiihkeän nuoruuden 60-luvulla, jolloin maailma alkoi avautua, ylioppilaat ottivat kantaa ja valtasivat ylioppilastalon, tulivat mini-minimekot ja värit! Ah niin kirkkaat, ihanat värit 50-luvun anemian tilalle. Ja musta-valkoinen OP-muoti. Meillä oli kanarialinnun keltainen katto ja resedanvihreä lattia, ihanan keltainen ruokapöytä ja kirjahylly ynnä värikästä emalia.Sitten tuli jotain vielä vapaampaa! Tuli… Read more

    Lue lisää: Musta-valkoinen maailma – Uusmoralismin aika?
  • Kuka pelkää Uppo-Nallea?

    Kuka pelkää Uppo-Nallea?

    Uppo-Nallesta on tullut julkkis: ainakin Helsingin Sanomat, Iltasanomat ja Yle uutisoi, kuinka kesäteatteri oli joutunut kovan ryöpytyksen kohteeksi Uppo-Nallesta tehdyn näytelmän takia. Tämä tapahtui ennen ensimmäistäkään esitystä. Koska yleisö oli pahimmillaan uhannut tulla esitykseen pesäpallomailojen ja mätien tomaattien kanssa, tekijät olivat poistaneet tuohtumusta herättäneen kohtauksen. Luonnollisesti tähän oli pyydetty ensin kirjailijan perikunnalta lupa.    Näytelmä perustuu Elina Karjalaisen… Read more

    Lue lisää: Kuka pelkää Uppo-Nallea?
  • Armollinen ja armoton

    Armollinen ja armoton

    ​ Vanhasta kansansadusta Hiiri kissalle räätälinä on useita hitusen toisistaan poikkeavia versioita. Omassa päässäni päällimmäisenä olevassa hiiri lupaa ensin tehdä kissalle takin. Kun se ei onnistu, kissa armollisesti myöntyy vaatimattomampaankin luomukseen. Kerta toisensa jälkeen kissa joutuu pettymään, ettei kankaasta luvattua tullutkaan. Lopulta kissa hermostuu niin armottomasti, että se syö hiiren. Pohjimmainen sanoma lienee siinä, ettei… Read more

    Lue lisää: Armollinen ja armoton
  • Ylistys apurahoille

    Ylistys apurahoille

    Aloitin kirjoittamisen uskoakseni pitkälti samalla tavalla kuin moni muukin kirjailija. Ensin tekstiä syntyi iltaisin, viikonloppuisin, loma-aikoina, väleissä. Silloin kun ehti. Esikoisteos teki tuloaan vuosikausia. Toinen romaani alkoi syntyä toisissa väleissä, erityisesti ennen esikoisen valmistumista, kun se oli lepäämässä tai kustannustoimittajalla luvussa. Kolmatta kirjaa varten sain apurahaa ja huomasin, että lyhytkin apurahakausi voi olla merkityksellinen. Huolellinen… Read more

    Lue lisää: Ylistys apurahoille
  • Kirja – ajanviete, elämys vai työkalu?

    Kirja – ajanviete, elämys vai työkalu?

    Kulttuurihyvinvointi – aikamoinen sanahirviö, mutta oi, mikä sisältö! Sinä, lukija, tiedät että hyvien kirjojen jälkeen et ole enää entisesi. Olet kyllä itsesi kaltainen, vanhasta tuttu, mutta pysyvästi hieman erilainen, paikallasi liikahtanut. Itse asiassa melkein kaikki kirjat ovat maailmaa muuttavia, samoin melkein kaikki veistokset, valokuvat, maalaukset, teatteri- ja tanssiesitykset ovat sellaisia. Aina kun taide koskettaa meitä, se samalla myös muuttaa meitä. Parhaat taidekokemuksensa muistaa pitkään, jotkut ikuisesti.… Read more

    Lue lisää: Kirja – ajanviete, elämys vai työkalu?
  • Kirjeenvaihdosta

    Kirjeenvaihdosta

    Koska olet viimeksi kirjoittanut kirjeen? Siis sellaisen, joka kirjoitetaan käsin, suljetaan kuoreen ja päälle liimataan postimerkki. Lapsena minulla oli toistakymmentä kirjekaveria. Osalle kirjoitin nopsaan vain yhden sivun mittaiset kuulumiset ja liitin mukaan tarroja, karkkeja, heppojen kuvia tai muuta helposti mukaan sujahtavaa pikkusälää. Toisille kirjekavereille taasen kirjeen valmistelu otti pari päivää. Vaihdoimme pitkiä sepostuksia, joissa saatettiin… Read more

    Lue lisää: Kirjeenvaihdosta