Pohjanmaan Kirjailijat ry

Eräänä talviyönä pakkanen räiskäsi ja lumikinokset olivat muuttuneet harmaiksi. Taivaalla oli meneillään varsinainen näytös. Valoraketit tekivät korkeuksissa laiskan kaaren, laskeutuivat hitaasti ja valaisivat tienoon valkeaksi. Valonheittimen kiila pyyhki latvattomia puunrankoja. Piiskatykin valojuova-ammukset kiisivät vain hiukan maanpinnan yläpuolella, leimahtivat punertavina osuessaan kallioon. Mättäikössä välähteli pikakiväärin suuliekki. Kun kranaatti räjähti, ilmassa kumpuili hetken ennen kuin satoi maata… Read more

Maailma olisi aika ankea paikka ilman kirjoja, julkaistuja tekstejä eri medioissa ja sanoiksi puettuja ajatuksia. Kirjat ovat olleet minulle todella tärkeitä lapsesta saakka. Toivoin aina joululahjaksi kovaa pakettia, mutta harvoin sellaisen sain. Vanhempani olivat fyysisen työn tekijöitä eivätkä arvostaneet ”kirjaviisautta”. Täti oli kulttuuri-ihminen, mutta hänen mieltymyksensä liittyivät korkeakulttuuriin, joka meni minulta teininä hiukan ohi. Kirjat… Read more

Pääsin pitkästä aikaa maistelemaan messuhumua Helsingin kirjamessuille. Olo oli kuin keskenkasvuisella karkkikaupassa: Kirjoja! Ihmisiä! Keskusteluja! Kohtaamisia! Lisää kirjoja! Myönnän, että innostuin messuilla hamstraamaan kirjoja niin paljon, että oma kantokyky loppui kesken. Onneksi seurueestamme löytyi apukäsiä. Joka vuosi medioissa marmatetaan, että kirjamessut ovat kaupallinen tapahtuma. Totta kai raha liikkuu kirjamessuilla sekä Helsingissä että pienemmillä paikkakunnilla: messukeskukset… Read more

Se on täällä taas! Kirjasyksy. Mikä ihana sana! Vihdoin se saapui. Sen kunniaksi palavat koivut keltaisenaan, haavat viskelevät hövelisti kultakolikoitaan ja varvut punastuvat viimeistä lehteä myöten. Eikä syyttä, on se niin hieno ja upea, kuin riikinkukko uuden pyrstönsä kanssa. Ilmestyihän niitä kirjoja toki viime syksynäkin, juhlittiin etänä, ostettiin ja luettiinkin. Mutta kun se ei ole… Read more

Hän seisoo kirjavat kumisaappaat jalassaan, juuri sellaiset, jotka hän oli nähnyt unessaan keskiyön kauhun hetkillä. Oli tullut aika. Evakkoreki kiehui ja kuohui kuin pappilan papupata, kun nääntyneet ihmiset purkivat pahaa oloaan. Toiset taas olivat hiljaa kuin hiiri pyydyksessään, kaula poikki ja roskiin- sellainen tuntui olevan ihmisarvon mitta.Seison SPR:n turvamiehenä. Ihmiskilpenäkö, käy selkäpiitä karmiva ajatus luupäässäni.… Read more

Paljastan salaisuuden: minulla on yläkertakirja, alakertakirja ja Kuortane-kirja (tätä luen siis vanhempieni luona käydessäni Kuortaneella). Sen lisäksi kesken on myös lehtiä, jotka lojuvat vähän siellä sun täällä.Minulta kysytään usein, miksi pidän lukemisesta. Voisin vastata tähän litanian lukemisen hyödyistä. Mutta kun pohdin asiaa kunnolla, pohjimmiltaan luen kirjoja itse tekemisen vuoksi. Tätä kutsutaan flow-tilaksi: jotakin asiaa ei… Read more