Blogi

Pohjanmaan Kirjailijoiden jäsenet voivat varata blogivuoroja joko yhdistyksen Facebook-jäsenryhmässä julkaistusta listasta tai kysymällä vapaata vuoroa osoitteesta pohjanmaankirjailijat@gmail.com.

  • Mietteitä kylältä

    Mietteitä kylältä

    Jopa Suomi saa kylpeä loisteessa monin tavoin. Helleaallot ovat hellineet meitä jo melkein kaksi viikkoa. Järviemme vedet ovat vauhdilla lämmenneet, ja uintikausi on päässyt iloksemme alkuun. Itse saan katsella joka aamu ikkunasta kaunista järvimaisemaa. Aina on joka päivä erilainen luonnontaulu silmissä. Peränne-järvi lainehtii aivan pihassa 30 metrin päässä. Ilta-auringon lasku peilaa järveen tehden lumoavia maisemia. Suomi… Read more

    Lue lisää: Mietteitä kylältä
  • Mun pitää nyt varmaan mennä

    Mun pitää nyt varmaan mennä

    Aloin seurustella vakavasti ollessani 15-vuotias. Vajaa pari vuotta myöhemmin muutimme yhteen. Vuodet toivat tullessaan minulle sairaanhoitajaopinnot ja meille molemmille muuton Seinäjoelle, kissan hankinnan, työelämän, oman kodin ostamisen, ihanat naapurit, toisen kissan, vakiintuneen elämänrytmin. Elämä rullasi omaa, rauhallista rataansa. Kunnes se toinen alkoi viestittämään minulle, että kaikki ei ole hyvin. Että jotain puuttuu. Luulin, että kyse… Read more

    Lue lisää: Mun pitää nyt varmaan mennä
  • Sitä saa, mitä tilaa

    Sitä saa, mitä tilaa

    Kirjallisuusterapeuttisessa kasvuryhmässä tehtävänä oli valita kymmenien pöydälle levitettyjen taidepostikorttien joukosta kaksi: hyvä ja paha kuva. Ohjeeksi tuli kirjoittaa ensin viitisen minuuttia hyvästä kuvasta ja sen jälkeen toiset viisi minuuttia pahasta kuvasta. Harjoitus jatkui niin, että oli kirjoitettava uudelleen hyvästä kuvasta kuin se olisikin ollut paha kuva ja pahasta kuvasta kuin se olisi ollut hyvä. Hetken… Read more

    Lue lisää: Sitä saa, mitä tilaa
  • Kun päiväkirja on pakko avata

    Kun päiväkirja on pakko avata

    Olen paljon velkaa kirjoittamiselle. Esimerkiksi sen terapeuttiselle vaikutukselle. Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Kirjoitan silloin, kun:sisällä lepattaa, eikä kukaan näe, kun hymyilen itsekseni kynä kädessäistun junassa ja pohdin, minne olen matkallaen jaksa nousta sohvalta salillesilmät sumeina itkusta, kurkku kuivana kuristuksen tunteesta, murheen möykky sisälläyksin ollessani teekuppi kädessä pilateksen jälkeenkun kukaan ei vastaa… Read more

    Lue lisää: Kun päiväkirja on pakko avata
  • Nukahtamisen sietämätön vaikeus

    Nukahtamisen sietämätön vaikeus

    Unettomuus on sukuvika. Perheeni on pitänyt yllä pientä apteekkia. Unilääkkeitä ja sittemmin melatoniinia on kulutettu kilokaupalla. Uskokaa minua: kaikkea on kokeiltu. On nukuttu villasukat jalassa, alasti ilman yöpaitaa, ikkuna auki, ikkuna kiinni, kissan kanssa ja ilman, valot päällä ja pimeässä. On saunottu, vältelty kofeiinia, syöty, oltu syömättä, lenkkeilty, joogattu, kuunneltu musiikkia ja yritetty olla yrittämättä.… Read more

    Lue lisää: Nukahtamisen sietämätön vaikeus
  • Miksi pojat eivät osaa kirjoittaa?

    Miksi pojat eivät osaa kirjoittaa?

    Eläköidyttyäni hankin oppivelvollisuuskoulussa opettajankokemusta yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin sijaisena. Neljä seiskaluokkaa ja kaksi ysiä. Haastavaa oli hypätä kyytiin toisten suunnittelemaan opetusohjelmaan ja repiä siitä mielekkyyttä. Nopeasti törmäsin asiaan, joka on puhuttanut kouluväkeä: yläasteelta pulpahtavista pojista runsas 2000–3000 ei osaa kunnolla lukea eikä varsinkaan kirjoittaa. Miksi? Valitettavasti tämä näytti pitävän paikkansa omassakin koulussani. Isoisoäitini oli… Read more

    Lue lisää: Miksi pojat eivät osaa kirjoittaa?