Aloitin lapsena runojen kirjoittamisen. Koulussa rakastin ainekirjoitusta. Äidinkielenopettaja kehui kirjoituksiani, ja koin olevani siinä hyvä.
Kouluaikoina olin ujo ja minua kiusattiin. Sitä myöten uppouduin yhä enemmän kirjoittamisen pariin. Tekstien maailmassa sain paeta yksinäisyyttä ja kiusaamista – elin omassa maailmassani.
Vuonna 2025 päätin, että nyt tai ei koskaan: kirjoitan ihka ensimmäisen runokirjani. Niinpä aloin koota teosta yhdessä kuvittaja-taittajan kanssa, ja saimme kirjan kasaan parissa viikossa.
Silloin olin suunnattoman ylpeä kirjastani. Nyt, toisen kirjan julkaisun korvilla, olen huomannut, että olisin voinut tehdä muutamankin asian toisella tavalla. Ensimmäinen kirja on kuitenkin usein vasta pintaraapaisu tai raakile. Kaikesta huolimatta seison teokseni takana vakaasti kuin puu paikallaan.
Nyt marraskuussa minulta ilmestyy lastenkirja. Mietin pitkään, pitääkö minun olla nimenomaan lastenkirjailija ja asettua johonkin tiettyyn muottiin. Päätin kuitenkin kirjoittaa juuri sitä, mitä itse haluan – ei kaikkien tarvitse mahtua samaan kaavaan. Tällä hetkellä olen lastenkirjailija, mutta kymmenen vuoden päästä voin olla jotain aivan muuta. Saatan hyvinkin kirjoittaa silloin aikuisille.
Miksi sitten kirjoitan? Kirjoitan itselleni. Haluan kehittyä ja katsoa, kuinka pitkälle tämä kirjailijanura voi minut viedä. Kirjoitan myös teille, arvoisat lukijat. Toivon, että herätän teissä tunteita ja että saatte tuotannostani uusia oivalluksia. Haluan olla rikkomassa myyttejä ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ennen kaikkea haluan olla helposti lähestyttävä kirjailija.
Buohttà Tulisilta
