Syksyisin, useammin kuin muina vuodenaikoina, minut valtaa ikävä, jota kauniimmin kirjailtuna kaipaukseksi ja kaipuuksikin kutsutaan. Mitä oikein ikävöin? Minä ikävöin mennyttä kesää, jota ei oikeastaan ollut. Ikävöin tulevaa kesää, josta en tiedä mitään. Ripustan ikävääni odotuksia lämmöstä ja levosta. Ja samalla kerään huojentuneena kesärekvisiitan talvisäilöön ja linnoittaudun sisätiloihin hyggeilemään pimenevin illoin. Minä kaipaan rakkaitani, jotka … More Suunnaton ikävä

On olemassa maanantai-kirjoittamista ja on olemassa sunnuntai-kirjoittamista. Eikä näillä ole mitään tekemistä viikonpäivien kanssa. Minä kyllä tiedän mitä veljeily näiden kanssa tarkoittaa. Maanantai-kirjoittamisen aamu alkaa riitelyllä teinien ja/tai puolison kanssa. Sen jälkeen meikäläistä pännii ja väsyttää. Ottaa kupoliin niin, että kun avaan läppärin, jätän ohjeissa ja oppaissa hehkutetun verryttelykirjoittamisen väliin ja siirryn suoraan itse asiaan. … More Maanantain itku ja sunnuntain ilo

Kun sanotaan sana kirjasto, mitä ajattelet? Ajatteletko valtavaa kaupunginkirjastoa, Aleksandrian kirjaston aarteita vai pienen kyläkoulun kirjastohuonetta? Minulle kirjasto tuo mieleen lapsuuteni kirjaston Sodankylässä. Ei sitä pientä, josta isä ja minä haimme ensimmäisen kirjastokortin koulutaipaleeni alussa, vaan sen isomman kirjaston uuden kunnantalon päädyssä. Siinä kirjastossa lähes asuin kymmenkunta vuotta. Keltaisessa aulassa tervehti täytetty susi. Lasten puolella … More Elämäni kirjastot